kaikki on ihan uutta?

 

Ensimmäiset päivät takana, no words. Kaikki on ihan uutta opiskelusta kavereihin ja koulumatkasta sinne unirytmiin asti tottakai. Mikä on

mun mielipide tästä kaikesta? Sitä on voinu ajatella ja yrittää kuvitella mitä se tulee olemaan, muttei sitä koskaan tiedä, ennen kun kokeilee

ja oikeesti elää sitä arkee, minkä on ittelleen piirtäny jo muutamia vuosia sitten. Olihan se selvää, etten jää omalle paikkakunnalle

ja jokapäiväinen koulumatka on yli 50km ja siihen lisätään kävely bussipysäkille ja huonot bussiaikataulut tietenkin, olishan se aika juhlaa,

jos bussit on tasan siihen aikaan Helsingissä, kun toivon niiden olevan.

Oikeestaan sehän meni niin, että ensimmäisenä päivänä piti kokeilla ja mennä kouluun varmasti ajoissa, bussilla 6:20am,

kävelymatkaa sinne 3,3km.. no siitä tulee sitten näillä näkymin ihan vakiovuoro ja vakio viiden herätys aamuisin, sillä mun helpompi

1,9km pysäkiltä tää bussi menee liian myöhään ja kerkeen kouluun ehkä juoksemalla, ehkä en, joten vielä tällä ensimmäisellä jaksolla

ei ole aikaa kokeilla, koska yhtään 9:45am aamua ei ole, hups.

Kaks päivää takana ja oikeesti, olo on helpottunu, mutta väsynyt.. kahdessa yössä oon nukkunu yhteensä 10h.. aivan liian vähän,

mutta pärjään sillä, jos menomatkalla nukun bussissa tunnin. Koulun jälkeen on sitten eri asia, ei vielä ensimmäisenä päivänä, mutta tänään

meinasin simahtaa jo seittemän aikaan illalla.. lasi colaa ja tietokoneelle kuvien ja tän tekstin pariin..

Kaikki on muuten fine, mutta tää unirytmi täytyy saada siihen, että nukkumaan mennään 20-21 ja herätys 4:50am..

myös viikonloppusin, ettei se aina hypi miten sattuu. Nyt huomaa sen, miten ihminen tarvitsee sitä unta, vaikka toisin mäkin aina sanon.. yläasteella

nukuin 6-8h yössä ja se riitti mulle, mutta yhtään sen alle ei voi laskea, tai koulun jälkeen ei kykene enään mihinkään.

Huomenna alkaa taas jäät ja toinen treeni viikossa on yleensä arkena, joten jos mun maila meinaa pysyy yhtään kädessä tai luistimet jäässä,

täytyy pitää uus unirytmi tasan ajallaan. Itseasiassa voisin tehdä erillisen postauksen mun treenaamisesta, syömisestä, nukkumisesta ja

näiden vaikutuksista toisiinsa. Lomalla nää oli hanskassa, mutta saa nähdä miten nyt jatkossa hanskat pysyy tallella..

 

 

Kaikki kuvat on otettu uudella Canonin kiinteellä 50mm f1.8, rakastan tätä objektiivii, koska tykkään paljon lähi/henkilökuvauksesta,

johon tää objektiivi on erittäin hyvä ja kattokaa, miten se rajaa taustaa niiin nätisti, f1.8 on se juttu!

 

Menin siis lukioon, jossa oon todennäkösesti ainoa Vihdistä ja en tosiaan tunne ketään mun luokalta.. mulle se oli positiivinen asia, koska

haluun tutustuu uusiin ihmisiin ja saada uusia kavereita. Suhtauduin siihen avoimesti, eikä mua ees jännittäny mennä kouluun, koska tiesin, et tää

on mun valinta ja hyvä näin. Nään mun kavereita täällä säännöllisesti aina, kun aikaa vaan on, en hylkää teitä mihinkään rakkaat ihmiset,

mutta en tosiaan pitänyt yhtään tästä paikasta tai ihmiset ei oo yhtään mun tyylisii, joten kokeilin jälleen mun siipiä ja ne ylsi hyvin täysin mulle

uuteen paikkaan uusien ihmisten keskelle. Meijän luokalla ihmiset on aktiivisia ja kaikille on helppo puhua, muutamien kanssa on juttua tullu

enemmänkin ja mä oon sellanen, et jos vähänkin opin tuntemaan, niin puhun paljon ja oikeestaan muhun on erittäin

helppo tutustuu, oon avoin ja kaikille mukava.

Oon oikeesti tosi happyhappy tällä hetkellä ja musta tuntuu, et tästä se lähtee, tykkään paljon mun koulusta, mun RO on tosi mukava

ja rento ja mulle pitkät matkat bussissa on sitä aikaa rentoutuu ennen koulupäivää ja sen jälkeen, vaikka siihen liittyy kävelyä vesi-, lumi- ja

räntäsateessa, hirveessä helteessä tai pakkasessa, on se kaikki ihan okei, mun valinta, ei sun, eikä mulle sinäänsä mitään uutta,

paitsi vähän aikasemmat herätykset.

 

Toivottavasti teillä kaikilla on alkanu tää lukukausi hyvissä merkeissä ja mun vinkki on se, "as always", kokeile sun siipiä, riko rajoja,

oo mukavuusalueen ulkopuolella, kokeile kaikkee uutta ja opi siitä.



uusia tuulia

Joka aamu yhtä pahanmakuinen appelsiinimehu kurkusta alas ja se ruis- tai kaurapuuro lautaselle. Jos päälle ei löydy banaania,

siinä on mustikoita ja jos oikein hyvä tuuri sattuu, siinä on molempia. Kohta tää puuro vaihtuu mikropuuroon tai sitten jos liian kiire tulee,

yhellä leivälläkin elää pitkälle. Mehu vaihtuu vesilasiin, koska ei vaan jaksa laimentaa appelsiinimehua tölkistä.

Mä ootan jo että näin käy.. että pääsee oikeesti tekemään jotain, eikä päivät mee kotona ihmetellessä elämän menoa. Onhan se kiva,

ettei tarvii tehdä läksyjä tai lukea, voi vaihtaa sen kaiken kesäksi pelkästään katseluun, jota ei tarvitse edes muistaa ulkoa. Nyt pari viimestä vuotta

en ole edes keväällä odottanu lomaa, oon myös lomalla halunnu tän ajan menevän jo ohi, koska tuntuu ettei edisty missään ja jokainen päivä

on turhaakin turhempi.

 

 Aikaa on liikaa, sitä ehtii leikkii myös kameran kanssa. Toisaalta, jos luovuutta on liikaa, sitä ehtii myös hyvin käyttää tässä tapauksessa. Toisessa tapauksessa se johtaa yleensä siihen, että blogin ulkoasu muuttuu kokoajan ja voi viedä aikaa, ennen kun tulee se "ahaa, tässähän tää nyt on".

 

Muistan joskus nuorempana, kun loman lopussa odottaa jo innolla kouluun menoa.. menee about kuukausi ja katuu jo sitä ajateltua ajatusta

tästä asiasta. Nykyään opiskelen hyvillä mielin niin, että koulu on muutakin kuin kokeita, lukemista ja kirjoittamista. Se on se asenne. Tottakai viikon

loma hoitaa asiansa ja se kelpaa aina sillon tällön, mutta en koe, että saavuttaisin sillä mitään, kun makaan kotona tai chillaan kaupungilla.

Viihdyn koulussa tai ainakin olen viihtynyt, eihän sitä koskaan tiedä, mitä syksystä tulee. Muistan myös tasan vuosi sitten mun ajatukset siitä,

että joka ikisestä koulupäivästä viimeisellä peruskouluvuodella täytyy nauttia, ne kyllä loppuu aikanaan, niin kun kaikki muukin. Aika lensi siivillä,

syksy vaihtu talveen ja se Suomen talvi oli äkkiä toukokuun lopussa. Kaikki meni vuoristoradalla, ylös, alas ja ympäri.

Muistan hyvät ja huonot asiat, ne kaikki virheet ja onnistumiset. Sillon kun kotona ei naurattanu, koulussa senkin edestä ja oikeesti, millään

tunnilla ei ollu tylsää, aina piti keksii jotain ja aina pysty pitää hauskaa siinä opiskelun ohella.

Ei kirjoteta tästä fysiikan kokeen viimesen vastauksen pitusta tekstiä, vaan sanon suoraan, että vaikka kaipaan jo nyt niitä aikoja, haluun myös

uusia tuulia ja uusia asioita. Haluun jättää ne kaikki huonot asiat taakse, mitä viime vuosi toi mukanaan ja keskittyy elämään

asenteella "tän jälkeen selviin mistä vaan".

Mulla menee aina kauan tajuta, että 'hei oon lomalla' ja mullahan on aikaa. Tästä ajasta osaa nauttia. Siinä vaiheessa, kun taas jokainen 112 -jakso

Katsomosta katsottu, siirrytty Pelastajat -sarjaan ja sekin katsottu, sitä ajattelee, että tää loma-aika riitti mulle, sitten taas eteepäin kiitos.

Vihaan samanlaisia päiviä peräkkäin, mutta tykkään tehdä asioita rutiinilla. Sama aamupala, sama treeni joka ilta.. Arki on kuitenkin erilaista,

vaikka siinäkin on se oma rutiini, päivistä ei vaan saa samanlaisia tekemälläkään. Aina tapahtuu jotain erilaista ja asiat ei mene kuin ne

on suunniteltu. Tarviin jotain sellasta.